Näin ajattelin vuosia itsekin. Että en ole talvi-ihminen, että talven voisi skipata kokonaan.
Pikkuhiljaa olen kuitenkin tajunnut, etten osaisi elää ilman.
Me täällä pohjoisessa olemme eläneet vuodenaikojen rytmissä vuosisatoja. Monelle meistä se on elämän suola, vuodenaikojen vaihtelu. Monelle kuitenkin kesä on se paras aika.
Ehkä talvea pitäisi katsoa uudesta näkökulmasta. Ehkäpä juuri talvi on se aika, joka valmistaa meidät kesään, ottamaan vastaan kaiken sen valoisuuden ja huumaavan elämän voiman jota kevät ja kesä ovat ääriään myöten täynnä. Jaksaisiko kaikkea sitä valoa ja virtaavaa energiaa ilman talven suomaa lepotaukoa?
Olen saanut viimeisen vuoden elää sillä rytmillä, joka syntyy omaa kehoa ja luontoa kuunnellen. Se on ollut hyvin havahduttavaa. Vuosia olen taistellut syksyn ja talven synnyttämää väsymystä, energian vähentymistä ja joskus alakuloakin vastaan. Vasta nyt olen oivaltanut, että antaa niiden tuntemusten tulla. Ne kuuluvat syksyyn ja talveen. Ne ovat kehon merkkejä siitä, että on hellittämisen aika. Talvilevon aika. Luonto hiljenee, kasvun voima piiloutuu hankien alle. Keholle käy samoin.
Nykyinen yhteiskunta vaatii ihmiseltä samaa aktiivisuutta ja energiaa ympäri vuoden vaikka niin ei välttämättä ole tarkoitettu. Vaikka varsinaista talviunta ihminen ei kaipaa, ehkä ihminen kuitenkin tarvitsisi talvella rauhoittumista ja menon hidastamista. Keväällä lumihangen alta paljastuu uudistunut luonto - saman uudistumisen mahdollisuuden se tarjoaa ihmisellekin. Levon jälkeen kuin itsestään energia lisääntyy talven kääntyessä maaliskuulle, uutta voimaa, uusia ideoita, tekemisen energiaa alkaa pulputa.
Tältä kannalta katsottuna nykymaailman rytmi on ihan väärin päin. Luonnonrytmissä keväällä energia lisääntyy, olisi intoa vaikka siirtää vuoria. Silti monella asia vaikuttaa olevan päinvastoin - talven jäljiltä ollaan uupuneita ja sinnitellään odottaen kesälomaa jolloin pääsee lepäämään. Vaikka kesällä meidän pitäisi olla kaikkein energisimmillämme. Sanotaan että kesällä levätään ja tankataan energiaa että jaksaa talven yli töissä - ja näinhän se menee. Vaikka luonnonrytmissä se on juuri päinvastoin - talvella pitäisi levätä että jaksetaan keväällä ja kesällä hyödyntää saatavilla oleva valoinen aika, energia ja tekemisen mahdollisuudet.
Minulle talvilepo on lepoa puutarhasta joka kevään tullen täyttää mielen ja vie kaikki ajatukset. Kukkien ja siementen sijasta inspiroidun uusista langoista ja neuleohjeista. Liikuntakin on talvella erilaista. Kun kesällä se on hyötyliikuntaa pihalla, mieluiten aamusta iltaan jos voin valita, talvella taas nauttii kuntosalista ja hikijumpista - tai vain kävelystä pakkassäässä. Kun kevätaurinko alkaa kutitella lumihankia, mieli muuttuu levottomaksi. Alan katsella haikeana ulos - joko pääsisi pihapuuhiin? Kaivan esille ruukut ja kylvömullat, puutarhuri sisälläni heräilee ja pian onkin jo aika kun se touhuaa aamusta iltaan kasvien parissa - uuden energian voimalla.
Kirpakassa pakkassäässä, kimmeltävissä hangissa, huuruisissa puissa on lumoavaa taikaa. On huumaava tunne tehdä kävelylenkki kun pakkasta on niin paljon että ilma melkein ritisee keuhkoissa. Luonnon pysähtynyt hiljaisuus ja askeleen alla ratiseva lumi pakottaa olemaan läsnä juuri siinä hetkessä. Ja parasta on sen jälkeen tulla sisälle, käpertyä viltin alle. Levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti