Syksyllä pahinta ei ole kylmenevät säät tai pimeys. Vaan tottuminen sisälläoloon. Keväällä se alkaa, aamulla ulos, illalla sisälle. Päivän ulkopuuhailun jälkeen olo on fyysisesti väsynyt mutta mieli kuplii onnesta. Nyt eletään lokakuuta ja pihapuuhat alkavat olla tehty vaikka väkisin yrittää keksiä tekemistä.
Onneksi oli vielä edes syyskylvöt ja istutukset. Työrukkasissa jo sormia palelee, saappaissa maan viileys kipristää varpaita. Silti puutarhailija onnessaan myllää multaa, vielä viimeistä kertaa ennen kuin routa kovettaa maan.
Kukkapenkkiin pääsi yrityksenä numero kaksi Ukkolaukkaa. Sen violetti pallomainen kukinto viehättää suuresti. Vaan liekö viime talven syvä routa vei edelliset sipulit, kun ei laukkoja näkynyt. Nyt siis uusi istutusyritys niiden suhteen. Kuusamapuskien väliin istutin tulppaania ja pallerolaukkaa. En oikein ole tulppaanifani, mutta nyt tuntui, että keväälle kaipaisi kukkapiristystä. Kuusamat tulevat lehteen aika myöhään keväällä, joten penkki tuntui oivalliselta kevätkukkijoille. Muutama helmililja siellä olikin jo edellisen asukkaan istuttamana.
Palstalla uusi kasvatuskokeilu on maa-artisokka. Ruokakaupasta ostin maa-artisokan mukuloita ja laitoin ne maahan jo nyt syksyllä - eipä ne kevääseen olisi jääkaapissa säilyneet. Varsinkin kun ensimmäinen istutuspussillinen päätyikin keittona lautaselle! Laitoin istutuspenkin pohjalle myyräverkkoa kun povailevat kuulema myyrävuotta.
Maa-artisokan komea mukula, juuri ja juuri raaskin olla syömättä...
Talvivalkosipulia pitää aina laittaa myös, vaikka en ole tähän mennessä siitä mitään huippusatoa saanutkaan. Tänä vuonna onnistuin saamaan jo viime vuonna haikailemaani Aleksandra - valkosipulia, josta näkee mainintoja aikas usein hyvänä lajikkeena. Aleksandran lisäksi istutin Kodaver -valkosipulia. Sipulit tilasin Hyötykasviyhdistykseltä, isoja kookkaita sipuleita, kauniita kuin mitkä! Syysmarkkinoilta käsiin sattui vielä nippu suomalaisen viljelijän talvivalkosipuleita, lajikenimi jäi kylläkin epäselväksi. Niistä laitoin pari riviä kotikasvimaalle kun muut talvehtivat palstalla. Tuleepa tehtyä vertailua kasvimaiden kasvueroista, toki lajikkeet ovat erit joten täysin vertailukelpoista tästä pikkutestistä ei nyt tule. Palstalla sipulipenkin multaan sekoittelin jo loppukesällä hevosenlantaa. Vähän syksymmällä laitoin tuhkaa, ja nyt istuttaessa ripottelin jokaisen sipulin istutuskuoppaan kanankakkarakeita. Kotikasvimaalla lannoitin penkin kompostimullalla ja laitoin myös kanankakkaa. Lähtisikö näillä eväillä hyvään kasvuun?
Siementen syyskylvöt ovat minulle uusi juttu. Hullaannuin ihan täysin Hyötykasviyhdistyksen siemenvalikoimista ja tilasin paljon siemeniä jo ensi kesälle! Porkkanan siemenet päätin kokeilla laittaa maahan nyt syksyllä. Palstalla kun on siihen oivallinen maaperä - hiekansekainen, hyvin vettä läpäisevä. Toivottavasti kevätkosteus sitten auttaa kasvuunlähdössä, tänä kesänä nimittäin alkukesän kuivuus haittasi porkkanoiden itämistä. Porkkanapenkkiä en sen kummemmin lannoittanut, tuhkaa ripottelin reippaasti pintamultaan ja istutusvakoihin. Hyötykasviyhditystyksen ohjeissa kehoitetaan kastelemaan porkkanantaimia Rohtoraunioyrttikäytteellä joka sisältää paljon kaliumia. Sitä täytynee kesällä kokeilla, moista yrttiä ei ole vaan vastaan tullut vaikka olen koittanut sillä silmällä ympäristöä katsella.
Kolmea väriä porkkanoita pääsi multiin kevättä odottamaan
On aina jotenkin haikeaa laittaa siemeniä tai sipuleita maahan, on kuin päästäisi lapsen maailmalle. Että mitä siitä tulee, kasvaako se sellaiseksi kuin haavekuvissa, vai itääkö siemenistä vain kituliaita taimenparkoja ja sipulit jäävät talven jalkoihin?
Voikaa hyvin, pikkusiemenet, mukulat, sipulit. Nähdään keväällä, jooko?
